Joko olet päästäsi pyörällä, kuka omistaa kenet ja ketä ja miten niin...

Me olemme siskokset Minna ja Sanna. Meistä Minna omistaa ja elelee Borderterrieri pojan Lucan, bordertyttösen Mangon sekä Bordercollie pojan Veikan kanssa. Minnan "edelliseen elämään" kuuluivat bordercollie Jazz sekä espanjanvesikoira Popp, jotka jäivät sittemmin erossa asumaan Petrin luokse. Vuonna 2004 syksyllä Minnan tie kulki Tanskaan ja siellä hän elelee pienehkössä Thorsoen kylässä. Minä, Sanna asun täällä Suomessa avokkini Jussin, vuonna 05 syntyneen tyttäremme Eerinin sekä bordercollie Singon ja borderterrieri Keijun kanssa. Ylläpidän sivujamme, Jussin erittäin tarpeellisella avustuksella.

Minnan ja minun eläinharrastuksemme alkoi hevosista. Molemmat ratsastimme ja hoidimme hevosia jo hyvin nuoresta iästä asti. Minä ratsastin ja hoidin usean vuoden ajan Marjatta Vionojan hevosia; Apuria, Velmua ja Satoa. Etenkin suomenpienhevosruuna Sato oli erityinen hevonen, jonka kanssa sain hieman kilpailla kouluratsastuksessa sekä esiintyä suomenhevosten katrilliryhmässä. Sato menehtyi nuorena äkillisesti ja sen jälkeen aktiivinen ratsastamiseni jäi vähemmälle. Yhä vieläkin käyn samalla tallilla maastoilen säännöllisesti Kuokkasen Tuulan omistamilla hevosilla Nekulla ja Ellillä. Minnalla on myös hevosharrastus kovinkin tiiviisti nyt mukana, Tanskaan mentyään hän alkoi taas ratsastaa lähes päivittäin sillä hänen lähipiiristä siellä löytyy kaksi liikuttettavaa.

Kotonamme lapsuudessa oli pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira uros Danny "Däni" ja hänen seuraajakseen v.1992 tuli minun ensimmäinen ikioma koirani, berninpaimenkoira Anssilan Kukka. Sen myötä tutustuimmekin Minnan kanssa koiranäyttelyihin ja siitä se sitten kipinä lähti muihinkin koiraharrasteisiin. Minnan ensimmäinen koira oli dobermann narttu, joka oli tullut hänelle aikuisena, mutta valitettavasti "Hari" menehtyi äkillisesti. Myöskin Minnan seuraava samanrotuinen koira menehtyi jo aivan pikkupentuna sairauteen. Sitten tepsutteli Minnan joukkoon kodinvaihtaja Jazz ja sitä seurasi espanjan vesikoira Popp. Minun laumani kasvoi aikuisella kodinvaihdokilla, bcu Kipillä, ja siinä olikin pikkuhiljaa meidän iskuryhmä kasassa... ;)

Minna tutustui agilityyn jo hyvin varhaisessa vaiheessa Jazzin kanssa, mutta Poppin tultua taloon vähemmällä ruutimäärällä harrastaminen ei tuntunut Minnasta mielekkäältä. Silloin minä aloitin Jatsin kanssa kisaamisen vuosien kentällä notkumisen jälkeen. Siinä sitten alkoi minullakin koirakuume kasvaa, ja rotuvalintakin oli selvääkin selvempi, ja niin bordercolliepoika Sinko saapui laumaan. Samaan syssyyn Minnankin pitkäaikainen haave toteutui ja borderterrieri Taisto saapui Minnalle.

Sitten menikin taas muutamia vuosia, kunnes se kauhea hiipivä koiranomistajan kirous valtasi taas mielemme samanaikaisesti... Ja eiköhän siinä niin käynyt, että minunkin oli saatava borderterrieri ja niin tuli Keiju. Minna heittäytyi vielä yltiöpäisemmäksi ja pisti kaksi koiraa tulemaan, borderterrieri Luca tuli pentuna ja bordercollie Veikka saapui murkkuikäisenä kodinvaihdokkina Minnan talouteen. Sittemmin Minnan laumasta Taisto lähti Minnan hyville ystäville asumaan, koska se tuntui kaipaavan eloa hieman pienemässä laumassa. Kaukana Taisto ei asu vieläkään, sillä myös Taisto perheineen lähti Tanskaan ja taatttu bordermeininki jatkuu lenkeillä..., räyh,räyh...;)

Nyt koiramäärä taitaapi olla meillä aika passeli ja rodutkin ovat jo selvillä. Minna on selvää terrieri tyyppiä ja minä olen se paimen ihminen, mutta hyvässä laumassa pitää olla kumpaakin, toisella vaan enemmän terrieriä ja toisella paimenta... Tai, noh...minulla on nyt tasaluku kumpaakin, mutta haaveissa on kyllä... ;)

Harrastuksemme keskittyy siis hyvin paljon koiriin. Minnan asuesssa Suomessa treenasimme agilityä ja kiertelimme näyttelykehiä yhdessä, nyttemmin pääsemme tästä nauttimaan hieman harvemmin mutta toisinaan koiratkin pääsevät matkailemaan puolin ja toisin.

Ensimmäinen borderterrieri pentueemme syntyi vuonna 2004, mutta tulevaisuudessakin tulemme keskittymään hyvin pienimuotoiseen bordeterriereiden kasvatustyöhömme yhdessä välimatkastamme huolimatta.